tiistai 12. helmikuuta 2013

Elämä kuluu mut ei lopu

Moi vaan munkin puolesta ja pahoittelut hiljaisuudesta, mutta kuten edellisestä postauksesta jokainen hieman fiksumpi ihminen pystyy päättälemään emme hiljentyneet tahallaan vaan olosuhteiden pakosta. Bloggailu jäi kesällä täysin kesken eikä Sisiliasta ehditty laittaa yhtään kuvia tarjolle. Sisilian tunnelmiin voitaisiin kuitenkin palata myöhemmin, sen verran ihana reissu meillä oli!

Syksy oli taas kerran pitkä ja pimeä eikä masennus ole vieläkään ohi. Opiskelin tai no yritin opiskella ahkerasti koko syksyn. Luen siis Tamkissa kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi. Joo, se on just niin kuivaa paskaa kuin miltä kuulostaakin. Opetuksen taso on surkea, etenkin kielissä. En todellakaan suosittele kyseistä alaa kenellekään, mutta itse en enää viitsi lopettaa kesken kun olen sen verran pitkällä. Syksyllä jäin tosin hieman jälkeen joten keväällä tarkoitus olisi suorittaa yli 40 opintopistettä (suositus 30). Someone kill me now, please! Onneksi ala on miesvaltainen ja meillä on mahtava porukka, jonka kanssa tulee hengailtua silloin tällöin myös vapaa-ajalla. Ja pakko myöntää, että tuntuu myös pirun hienolta ettei peukaloni ei ole täysin keskellä kämmentä. Nimittäin monet miehet olettavat etten osaa itse vaihtaa edes lamppua. Miesten ilmeet on aina ihan parhaita kun osaan jonkun "vaativan" työn, joka lasketaan yleensä miesten hommiksi.

Meitsin opiskelumotivaatio

Syksyllä tuli biletettyä rankasti erittäin isolla rahalla ja nyt uuden vuoden kunniaksi olen pyrkinyt vähentää (jaren tavoin heh). Yksityiskohtia jokaisista pippaloista on kai turha alkaa listaamaan, mutta hauskaa on ollut. Aamuisin sen kyllä aina tunsi jokaisella solullaan. Mutta joskus tulee sellaisia aikoja että on paljon kaikenmaailman kissanristiäisiä ja muutenkin tekee mieli bailaan ja sitten taas niitä aikoja kun nillittää vaan himassa.
Hämeenkadun Appro 2012
Treeni rintamalle kuuluu hyvää, vaikka entinen personal trainerini Pasi on ihan perseestä. En haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemissä, mutta salilla pyöriessäni törmätään silloin tällöin. Koska en myöskään halua antaa itsestäni lapsellista ja anti-sosiaalista kuvaa, moikkaan aina hymyillen. No ei siitä sen enempää. Ostin hiljattain tavalliset juoksukengät sekä sellaiset joissa on nastat. Niillä pysyy näin talvisin hyvin pystyssä! Korkokengillä olenkin syönyt lunta noin miljoona kertaa.

Asicsen juoksutossut.
Tällä hetkellä unelmoin lomasta - pienestä arjen irtiotosta. Luultavasti lähipäivinä aion varata äkkilähdön city lomalle tai sitten lämpöiseen kaukomaahan. Saa nähdä minne mieli halajaa. Kukahan lähtisi matkaseuraksi? ;)

Puss och Kram Henrika

Ps. blogin uusi nimi on mun ja Violan motto.
Pps. menee totaallisesti hermo näiden kuvien kanssa säätämiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti