Syksy

Hei,

vihaan selittelyä enkä sitä nytkään aijo tehdä. Blogi on ollut unholassa jo hyvän aikaa, mutta hetkellisen inspiraation kourissa päätimme herättää tämän takaisin henkiin.

En aijo pahoitella blogitaukoamme, koska teemme tätä itseämme varten, vapaaehtoisesti ja omilla ehdoillamme. Kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen päätin kertoa teille menneen puolen vuoden tapahtumista, jotka ovat vaikuttaneet meihin molempiin.

Kaksi viikkoa meidän Suomeen paluun jälkeen Jesper ja Henry olivat ystävineen Kustavissa viettämässä viikonloppua. Kaikki oli mennyt hyvin ja oli aika lähteä takaisin Tampereelle. Puoli yhdeksän aikaan Jesper soitti ja kertoi heidän olevan juuri lähdössä ja varmisti, että voi tulla meidän luokse punkkaamaan. Seuraavan puhelun sain 22.30 Tukholmasta Äidiltä. Äiti kertoi rauhallisella äänellä, että Jesper on ollu kolarissa ja hänet on viety Turun keskussairaalaan. En vielä tiennyt mitä tarkalleen oli käynyt ja miten pahasti, mutta päätin lähteä Turkuun heti. Matkalla Henry soitti ja kertoi olevansa kunnossa, murtunutta solisluuta ja aivotärähdystä lukuun ottamatta, mutta kukaan ei suostu kertomaan muiden autossa oleiden tilasta mitään. Henry kertoi, että Jesper oli istunut etupenkillä kuskin vieressä, ja kun ambulanssi oli tullut paikalle sekä Jesper, että kuski olivat tajuttomina.

Sairaalassa sain tietää, että Jesper oli joutunut teho-osastolle, ja tilanne oli vakava. Istuimme sairaalassa koko yön. Aamulla Henrika lähti viemään Henryä Hotelliin Turkuun, he eivät suostuneet lähtemään Tampereelle, vaikka valehtelin, että pärjään kyllä. Jesperille oli jouduttu tekemään Hätätrakeostomia. Hän ei siis hengittänyt enää itse vaan rintalastan yläpuolelle oli laitettava putki. Hänet leikattiin kaksi kertaa. Oikean jalan nilkka oli murtunut viidestä kohta ja reisiluu poikki. Lisäksi oli sisäistä verenvuotoa. Kun vihdoin pääsin katsomaan häntä rupesin ensimmäisen kerran itkemään, enkä enää pystynyt lopettamaan. Johtoja meni joka puolelle johtoja ja koneet piippasitvat  kokoajan.

Jesper oli koomassa melkein kuukauden. Aina kun hengitys putkea yritettiin ottaa pois jokin meni pieleen, ja se oli laitettava takaisin. Autoa kuljettanut poika oli kuollut. Jesper heräsi koomasta 15.10.2012 Sairaalasta hän pääsi pois 18.11.2012. Muutin tuolloin Helsinkiin takaisin meidän vanhaan asuntoon. Kuntoutus kestää vuosia. Nilkan täydellinen palautuminen on epätodenäköistä, fysioterapiassa käytävä kolmesti viikossa.

Hirvi. Hirvi oli syynä tähän kaikkeen. Kuljettaja oli väistänyt ja auto oli törmännyt puuhun ja lentänyt ojaan kylki edellä. Jesperillä ei ollut turvavyötä, Henryllä oli.

Viola.